Pari viikkoa sitten Oscar-gaala tuli TV:stä joskus neljästä seitsämään,(on pitänyt kirjoittaa tätä noin kaksi viikkoa, mutta on vähän venynyt) joten kouluaamuna oli vähän huono katsoa (no joo, viikonloppunakin olisi tehnyt vähän tiukkaa). Katsoin gaalan sitten tallenuksesta se kolme tuntia mitä se kesti. It was awesomeee. Seth McFarlanen juonto hieman epäilytti, mutta ei se niin paha ollut. Harmitti, että olin nähnyt ehdokkaista vain vähän elokuvia, erityisesti Lincoln. No, DVD:ltä sitten. Sunnuntaina ennen Oscareita halusin katsoa jonkin parhaan elokuvan palkinnon voittaneen leffan, ja päädyin sitten alhaalla kuvassa näkyvään elokuvaan. Kaunis Mieli. On varmasti yksi parhaimmista mitä olen nähnyt, suosittelen.
Tässä lähiaikoina on tullut katsottua erityisen paljon elokuvia, jopa omassa mittakaavassa, mikä nyt "inspiroi" kirjoittamaan tätä elokuva-aiheista postausta. Oma laiskuus on aika vaikuttava tekijä siihen mitä tulee katsottua. Se on aina yhtä raskasta ja ylitsepääsemätöntä nostaa takapuoli ja ottaa se näkemätön elokuva ja laittaa se sinne DVD-soittimeen. Tälläkin hetkellä minulla on lainassa neljä elokuvaa, joista osa on ollut joskus aikaisemminkin lainassa, kolme kertaa olen uusinut lainat, enkä vieläkään ole niitä katsonut (huomenna pitäisi palauttaa). Eli olen laiska.
Se on varmaan tullut selväksi, että pidän elokuvista. Niissä on vain jotain niin mahtavaa. Musiikki, näytteleminen, kuvaus, äänitehosteet, tarina, stuntit, avustajat, listaa voisi jatkaa loputtomiin siitä mistä elokuva koostuu ja josta kaikesta syntyy suuri kokonaisuus, jonka lopputuloksen näemme elokuvateattereissa. Arvostan elokuvantekijöitä suuresti, niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat mukana elokuvan teossa (haha). Kun katsoo leffojen ekstroja, näkee pienen osan siitä kuinka paljon työtä elokuva vaatii.
Omistan kirjan "501 elokuvaa, jotka on nähtävä edes kerran elämässään". Niistä olen nähnyt 54. Eli aikas vähän. Pikkuhiljaa niitä kertyy lisää, mutta aika hidasta on. Viime vuonna ihastuin mustavalkoisiin elokuviin ja haluaisin katsoa niitä erityisesti enemmän. Niissä on vain jotain niin sympaattista.
Jos nyt luvuilla jatketaan, niin voin sanoa, että omistan jonkin verran elokuvia. 89, to be exact. Ja mitä leffassa käymiseen tulee, niin olen neljän vuoden aikana käynyt noin 40 kertaa elokuvissa. Rahaa kuluu. En halua edes ajatella kuinka paljon. Too much. Noo, jotkut ostavat vaatteita, minä leffoja.
Elokuvissa käyminen on jotain vaan niin hienoa. Love it. Harmi vaan, että se maksaa nykyään aikas paljon. Jos olisi rahaa enemmän niin varmasti kävisin useammin. Voi niitä vanhoja hyviä aikoja kun leffalippu maksoi jotain yhdeksän euroa. No, en silti tiedä kävisinkö useammin elokuvissa vaikka lipun hinta olisikin pari euroa halvempi. Tuskin.
Mitä eväisiin tulee, niin leffaa katsoessa on aina pakko olla jotain. Sipsejä.. Poppareita.. Ai, ja pepsiä tai cokista (ofc). Aina tulee syötyä kaikki jossain kahdessakymmenessä minuutissa. Elokuvateatterissa on ärsyttävää kun syömisestä kuuluu aina kauhea ääni. Varsinkin kun yhtäkkiä tulee hiljainen kohta. Tarvii osata ajoittaa syöminen oikein.
Jos puhutaan genreistä, niin kuten olen aikaisemminkin maininnut draama-, sc-fi- ja musikaalielokuvat ovat minun juttuni. Jos jokaisesta sanoisin esimerkki suosikin, niin sci-fistä (the original) Star Wars trilogia, draamasta nyt vaikka Kuninkaan Puhe ja musikaaleista The Sound Of Music. Jos nyt mainitsen mistä en pidä, niin kauhusta. Pelottaa..
On nyt tullut selitettyä vaikka mitä turhaa, mutta haluaisin vielä hieman puhua elokuvamusiikista. Haluaisin omistaa kaikki mahdolliset elokuva soundtrackit mitä on (no ei nyt ihan..) ja kuuntelenkin aika paljon musiikkia elokuvista. Ilman sitä jotkut elokuvat voivat olla aika mitäänsanomattomia. Ei tietenkään välttämättä. Musiikki herättää tunteita, surua, iloa, jännitystä jne. (taas järkevää tekstiä). Esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta- trilogian soundtrack on sanoinkuvaamattoman mahtavaa.
Eli sellaista tällä kertaa. Mahtoiko kukaan ketä tänne on päätynyt, niin lukea tätä loppuun. No, tykkäsin kirjoittamisesta. Huomasin tuossa tätä postausta tehdessäni, että käytän sanaa "no" aikas paljon. Voisin myös näköjään kirjoittaa oman kommenttiraidan omalle tekstilleni (onko se edes mahdollista). Yritän karsia sitä mahdollisimman paljon. Ei voi mitään. Ja mitä tulee kielioppiin ja pilkkuihin, niin aika heikkoa on. Ei kai sekään haittaa.
Ihan muuten vain mainitsen tässä vielä, että katsoin tuossa siskon kanssa The Dark Knight Rises- leffan (superheroes are cool). Pure awesomeness, niin kuin tämä videokin. Olen kuunnellut paljon lähiaikoina a cappella musiikkia ja tämä on yksi cooleimmista. Pidän erityisesti 2:08 eteenpäin, josta alkaa Jawsin musiikki (wookiee impression!) Corey Vidal is awesome. (jos nyt ketään jaksaa katsoa videota kokonaan). Video olisi voinut olla tekstin alussa, mutta no jaa. On vähän random. Ja jos ei tiedä Star Warsista mitään, niin sekin on vähän huono juttu. No laitoin nyt kuitenkin.
John Williams is the man.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti